Allokaatio – Hankala sana, mutta tärkeä asia!

Allokointi tarkoittaa varallisuuden jakamista eli hajauttamista. Termi tulee englanninkielen sanasta ”allocation”. Vanha viisaus ”älä laita kaikkia munia samaan koriin” liittyy juuri tähän hajauttamisen ajatukseen.

Jos munat on samassa korissa ja kori tippuu, munat hajoavat. Jos koreja on viisi ja yksi kori tippuu, neljän korin munat pysyvät ehjinä. Tämän varsin yksinkertaisen esimerkin myötä on selvää, että allokoinnin eli hajauttamisen syy on pienentää riskiä. Teorian mukaan hajauttaminen pienentää riskiä, mutta ei tiputa kokonaistuottoa. Jos näin on niin diilihän kuulosta hyvältä vai mitä?

Sisällysluettelo

Mitä allokointi eli hajauttaminen itse asiassa tarkoittaa?

Ensimmäisenä mieleen tuleva tapa hajauttaa on ostaa 10 eri yhtiön osakkeita ja se on siinä. Asuntosijoittamisessa hajauttaminen tarkoittaa yleensä sijoitusasuntojen ostamista eri kaupungeista ja eri ikäisistä taloyhtiöistä. Me näemme hajauttamisen kuitenkin asiana, jota kannattaa ajatella paljon laajemmin.

Itse sijoituskohteen valinta on vasta se hajauttamisen viimeinen vaihe ja alin taso. Vaurastumiseen liittyvässä yhteydessä hajauttaminen tarkoittaa siis riskin pienentämistä, joten ennen sijoituskohteen valintaa hajauttamista tulisi miettiä paljon tarkemmin. 

Vaurastumista tavoitteleva sijoittaja voisi miettiä hajauttamista ylhäältä alaspäin esimerkiksi näin:

  1. Osaaminen & koulutus
  2. Tulovirrat
  3. Omaisuusluokat
  4. Sijoituskohteet

1. Osaaminen ja koulutus

Ajatellaan, että olet ammatiltasi vaikka kirvesmies tai hieroja ja sinulle tulee työnteon estävä pysyvä selkävaiva. Kun sinulla on yksi tietty ammatti, olet yhden kortin varassa ja jos käy niin, että työt syystä tai toisesta loppuvat, tulovirta pysähtyy kuin seinään. Riski on korkea. No, mutta mitenkäs hajauttaminen tähän liittyy?

Hajauttamisen tarkoitushan oli pienentää riskiä, joten riittävän ja oikeanlaisen osaamisen kerryttämisellä pystyt ”hajauttamaan” eli pienentämään riskiä monelle sen ainoan tai suurimman tulovirran eli palkkatulon osalta. Tähän on ratkaisu: hanki osaamista, josta on hyötyä useilla eri aloilla. Päällimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen myynti- ja neuvotteluosaaminen, asiakaspalvelutaidot, markkinointitaidot tai vaikkapa koodaaminen. Jos olet erinomainen edes jossain näistä, töitä kyllä tulee riittämään sillä tällaista osaamista tarvitaan jokaikisessä yrityksessä.

Älä kerää tutkintoja vaan kerää nimenomaan osaamista, jota voit hyödyntää käytännössä. Itse en palkkaisi ketään tutkintojen perusteella vaan lopulta asenne ja halu ovat ykkösjuttuja rekrytoinneissa. Kehitä menestyjän asenne ja arvokasta osaamista niin epävarmuus palkkatulojen jatkuvuudesta on poistettu.

2. Tulovirrat

Vaikka monipuolinen osaaminen on työmarkkinoilla korvaamatonta, kannattaa hajauttaa ja hankkia muitakin tulovirtoja kuin pelkät ansiotulot. Elämässä saattaa tulla hetkiä, jolloin työkyky hetkellisesti menee. Tällaisissa tilanteissa muut tulovirrat ”pitävät pelissä” mukana. Pelkän palkkatulon varassa eläminen on huonoa hajauttamista ja riskienhallintaa.

On sanottu, että miljonääreillä on keskimäärin seitsemän eri tulovirtaa. Tällaiset tulovirrat ovat yleensä ns. passiivisia tuloja eli työstä riippumattomia. Hyviä esimerkkejä passiivisista tuloista on vuokratulot, osingot ja tulot kirjoista, blogin mainoksista tai digitaalisista tuotteista, kuten vaikkapa verkkovalmennuksista.

Useat tulovirrat pienentävät oleellisesti riskiä omassa taloudessa. Passiivisten tulojen lisäksi on lukematon määrä erilaisia keinoja ansaita pientä tuloa palkkatulojen lisäksi, kuten vaikkapa sivutoimijen yrittäjyys. Hyvä tavoite voisi olla hankkia yksi uusi tulovirta lisää joka vuosi.

3. Omaisuusluokat

Siinä vaiheessa, kun tulovirrat ovat riittävät ja sijoitettavaa varallisuutta on kertynyt, tulisi miettiä hajauttamista omaisuusluokkien välillä. Sijoitustaipaleen ensimetreillä aloitetaan aina yhdestä omaisuusluokasta, kuten vaikkapa sijoitusrahastoista, mutta omaisuusluokkien välinen allokaatio on sitä tärkeämpää mitä suuremmaksi sijoitusvarallisuus kasvaa.

Erilaisia omaisuusluokkia on useita, kuten asunnot ja kiinteistöt, osakkeet, kryptovaluutat, raaka-aineet, arvometallit ja korkosijoitukset. Omaisuusluokan sisälläkin voi hajauttaa, esimerkiksi osakesijoittaminen voi tarkoittaa suoria sijoituksia pörssiosakkeisiin, osakerahastoja tai vaikkapa startupeja. Korkosijoitukset voivat jakaantua esimerkiksi pankkitalletuksiin, joukkovelkakirjalainoihin ja vertaislainoihin.

Omaisuusluokan valinta perustuu yleensä siihen mikä tuntuu itselle sopivimmalta. Valintaan tulisi myös vaikuttaa vallitseva markkinatilanne. Viime vuosina osakkeet ja kryptovaluutat ovat tuottaneet hyvin, kun taas korkosijoitukset eivät ole tuottaneet käytännössä mitään.

Yleensä eri omaisuusluokat, kuten vaikkapa osakkeet ja korot sekä kulta korreloivat negatiivisesti keskenään eli kun toisen omaisuusluokan arvot laskevat niin toisen nousevat. Tähän perustuu hajauttamisen hyöty eli hyvällä omaisuusluokkien välisellä hajauttamisella pystyy turvautumaan tietyn omaisuusluokan arvon laskulta, kuten vaikkapa osakemarkkinoiden romahdukselta. Jos yksi kori tippuu, ehjiä munia jää jäljelle.

Parhaan kokonaistuoton saisi, kun ostaisi osakkeita ”pohjilta” ja myisi pois huipulla juuri ennen romahdusta ja niin edelleen. Yksinkertaista? Teoriassa kyllä, käytännössä ei. Kukaan ei osaa ennustaa ja ajoittaa oikein omaisuusluokkien liikkeitä minkä vuoksi ajallinen hajauttaminen sekä sijoitusvarallisuuden allokointi eri omaisuusluokkiin on järkevää.

4. Sijoituskohteet

Kun omaisuusluokkien välille on syntynyt sijoittajalle sopiva allokaatio, tulee syventyä omaisuusluokkiin ja valita sijoituskohteet. Mitä kryptovaluuttaa, kultaa vai hopeaa, minkä toimialan yhtiöitä, minkä yhtiön osakkeita, millaista metsää ostat ja mistä ja niin edelleen.

Omaisuusluokkien välisen allokaation lisäksi omaisuusluokan sisällä tulisi tehdä riittävää hajautusta. Osakesijoittamisesta puhuttaessa hajautuskeinoina on sijoittaa eri maanosiin, eri maihin, eri toimialoille sekä eri yhtiöihin. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että osakesijoittajan tulisi hajauttaa sijoituksensa vähintään 6-8 eri yhtiöön ja niin, ettei yhden osakkeen painoarvo olisi yli viidennestä osakesalkun arvosta.

Asuntosijoittajan hajautuskeinot

Asuntosijoittajalla on useita eri keinoja hajauttaa riskiään. Asuntosijoittajan ensimmäinen hajautuskeino luonnollisesti on ostaa useampia asuntoja kuin vain yhden. Seuraavaksi voi hajauttaa ostamalla asuntoja eri taloyhtiöistä ja eri alueilta. Sitten voi jo laajentaa seuraaviin kaupunkeihin. Voi olla järkevää ostaa myös eri-ikäisiä asuntoja, sekä uudiskohteita että käytettyjä asuntoja kuten myös erilaisia asuntoja, muutama isompi asunto yksiöiden rinnalle.

Yllä olikin jo useita hajautuskeinoja, mutta asunto- ja kiinteistösijoittamisessa niitä riittää vielä lisää. Voit suorien asuntosijoitusten ohella hajauttaa esimerkiksi sijoittamalla ulkomaille, ostamalla osakkeita asuntoihin sijoittavista pörssiyhtiöistä (SatoKojamoOvaro) tai sijoittamalla asuntorahastoihin. Asuntosalkkua maustamaan voi lisäksi ottaa myös autopaikkoja ja -talleja, toimitiloja, tontteja, talliosakkeita tai hallitiloja.

Velkavivun käyttö eri omaisuusluokista on voimakkainta asuntosijoittamisessa, joten korkoriskiä voi myös olla järkevää pienentää hajauttamalla sijoitusasuntolainat sitomalla osa lainoista kiinteään korkoon tai hankkimalla korkoputkia / -kattoja.

Kuten huomaat, asuntosijoittajakin voi miettiä hajauttamista hyvinkin laajasti, ehkä laajemmin mitä olit ajatellut.

Lue blogikirjoitus, josta löydät asuntosijoittamisen 10 etua

Esimerkki hyvästä allokaatiosta

Kuva ihanteellisesta hajautuksesta
Yllä oleva allokaatio on ihanteellinen esimerkki hyvästä hajautuksesta, jossa riskit on melko pienet. Asia on kuitenkin aina täysin riippuvainen henkilöstä, joten sopivaan allokaatioon vaikuttavat tavoitteet, resurssit ja ikä.

Onko hajauttaminen pelkureita varten?

Hajauttamisesta ollaan montaa mieltä. Rahoitusteoreetikot vannovat hajauttamisen portfolioteorian nimiin, kun taas maailman tunnetuimpiin sijoittajiin kuuluva miljardööri Warren Buffet on sitä mieltä, että hajauttaminen on turhaa. Hänen mielestään kannattaa sijoittaa vain parhaisiin yrityksiin pitkäjänteisesti ilman turhaa hajauttamista. Molemmat ovat varmaankin osittain oikeassa, omassa näkökulmassaan.

Osittain olemme Buffetin kanssa samaa mieltä eli jos osaa hommansa tietyssä omaisuusluokassa erityisen hyvin, ei kannata hajauttaa vaan keskittyä nimenomaan keräämään varallisuutta siinä minkä parhaiten hallitsee.

Joku on haka treidaamaan pörssiosakkeilla, toinen menestyy muumimukeilla ja joku pistää kaiken peliin yrittäjänä ja onnistuu. Me olemme ottaneet monesti takkiin osakemarkkinoilla ja yksi startup-sijoituskin meni pahasti mönkään, mutta sen sijaan asuntojen kanssa olemme pärjänneet erityisen hyvin. Vaikka itsekin sijoitamme asuntojen lisäksi myös muihin omaisuusluokkiin, pääasiassa osakkeisiin, kannattaako kuitenkaan allokoida merkittävää osaa varallisuudesta muihin omaisuusluokkiin, joissa ei ole yhtä hyvä?

Jos haluaa pienentää riskiä, hajauttaminen kannattaa ilman muuta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hajauttaminen ei itsessään pienennä riskiä vaan tärkeintä on aina, että ymmärtää mihin sijoittaa. Esimerkiksi asuntosijoittajan ei kannata lähteä sijoittamaan Tallinnaan mikäli markkina ei ole ennestään tuttu.

Laajempaa ajattelua riskin hajauttamisesta

Tämän kirjoituksen tarkoitus on avartaa lukijan näkökulmia hajauttamiseen ja oman talouden hallintaan liittyen. Keskustelu hajauttamiseen liittyen rajoittuu aina pelkästään sijoittamiseen sekä omaisuusluokan ja sijoituskohteiden valintaan, mutta me ajattelemme asiaa enemmänkin riskin hajauttamisesta omassa henkilökohtaisessa taloudessa.

Kun mietitään asiaa henkilön omaa talouden tai vaikkapa yrityksen näkökulmasta, kertyneen varallisuuden sijoitusinvestointeja tärkeämpi juttu on liikevaihdon eli tulojen hankkiminen. Ellei ole riittävästi tuloja, ei ole mitä sijoittaa. Tästä syystä älkäämme unohtako ajatella tulovirtoja (ja keinoja niiden hankkimiseen), kun aiheena on oman talouteen liittyvän riskin pienentäminen hajauttamalla!

Yhteenvetona voisi todeta, että voimakas allokointi ja hajauttaminen on paikallaan varallisuuden säilyttämiseksi. Varallisuuden kasvattamiseen paras keino on keskittyä siihen omaisuusluokkaan minkä parhaiten taitaa.

Usein kysytyt kysymykset

Allokointi tarkoittaa varallisuuden jakamista eli hajauttamista. Termi tulee englanninkielen sanasta ”allocation”. 

Sanalle ”allokaatio” on synonyymi suomen kielessä sana ”hajauttaminen”. Aikaisemmin allokaatio oli suositumpi sana, mutta nykypäivänä hajauttaminen on yleisempi.

Sijoitussalkun hyvä allokaatio eli hajautus riippuu sijoittajan iästä, elämäntilanteesta ja riskinottohalusta. Esimerkiksi ihanteellinen matalariskisesti allokoitu sijoitussalkku voisi sisältää 10 asuntoa, autohalleja, asuntorahastoja, muutaman osakkeen Helsingin pörssistä, rahastoja Aasiasta ja Amerikasta sekä raaka-aineita, kryptovaluuttoja ja korkobondeja.

Lisäpotkua asuntosijoittamiseen:

Jaa artikkeli eteenpäin

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email
WhatsApp
Tulosta

Pekka Väänänen / Asuntosalkunrakentaja

Loimme Asuntosalkunrakentaja.fi sivuston, koska haluamme tuottaa lisäarvoa asuntosijoittamisesta kiinnostuneille. Aloitimme sisarusteni kanssa vuonna 2012 yhdestä asunnosta, nyt hankimme kokonaisia kerrostaloja. Pystymme tarjoamaan ostettavaksi tukkuhintaisia asuntoja, koska jaamme määräalennushyödyn asiakkaidemme kanssa. Lisäksi tarjoamme asuntosijoittajien käyttöön ilmaista materiaalia. Mukavaa matkaa asuntosijoittamisen parissa!